Autonominen hermosto ja osteopatia
Tässä tekstissä käsitellään lyhyesti autonomisen hermoston toimintaa ja osteopaattista näkökulmaa autonomisen hermoston tasapainon tukemiseen.
Hermosto jaetaan fysiologisesti kahteen osaan: somaattiseen hermostoon ja autonomiseen hermostoon. Somaattinen hermosto on tahdonalainen ja sillä säädellään poikkijuovaisten lihasten toimintaa. Yksinkertaisesti se siis säätelee luustolihasten liikettä eli kun päätät koukistaa polven, polvi koukistuu. Autonominen hermosto on tahdosta riippumaton ja säätelee sydänlihaksen, sileän lihaksen ja rauhasten toimintaa. Se säätelee esimerkiksi sydämen sykettä, hengitystiheyttä ja hikoilua. Autonominen hermosto jakautuu kahteen osaan: sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.
Kolmas hermoston osa on enteerinen hermosto, joka säätelee ruoansulatuksen toimintaa eli supistaa muun muassa suolen seinämiä, jotta ruoka siirtyy suolistossa eteenpäin. Tämä hermosto nähdään kuuluvaksi osaksi autonomista hermostoa.
Sympaattisen hermoston aktiivisuus kuluttaa energiavarastoja. Voidaan sanoa, että se vallitsee yhtäkkisissä kehon kriisitilanteissa, joissa keho nousee valmiustilaan ja on viritetty toimintaan pienestäkin ärsykkeestä. Syke nopeutuu ja hengitys ja hikoilu tehostuvat. Tällainen tila kehittyy esimerkiksi urheilusuorituksessa tai vaikka pelätessä. Kehon sympaattinen aktiivisuus lisää adrenaliinin ja noradrenaliinin eritystä, sekä kortisolin eritystä. Mekanismi on elintärkeä, mutta tämän niin sanotun fysiologisen stressireaktion tulisi olla vain lyhytaikainen tila. Nykyään kuitenkin on hyvin yleistä, että stressireaktio jää päälle, jolloin se ei enää palvele meitä vaan muuttuu kehollemme haitalliseksi.
Parasympaattinen hermosto on sympaattisen hermoston vastakohta. Se auttaa kehoa palautumaan ja pyrkii tasapainottamaan kehon toimintoja. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan unessa ja ruoansulatuksen aikana. Suurin vaikuttaja parasympaattisessa hermostossa on kiertäjähermo eli vagus-hermo, joka laskee esimerkiksi sydämen sykettä ja tehostaa ruoansulatusta eri ruoansulatuselinten alueella. Vagus-hermo on yksi aivohermoista ja kulkee kallonpohjan kautta kohti kohde-elimiään. Näin ollen liikerajoitukset ja lihastonus kallonpohjan ja kaularangan alueella voivat aiheuttaa häiriöitä vagus-hermon toiminnassa ja näin ollen vaikuttavat häiritsevästi koko kehon tasapainotilaan. Toinen tärkeä parasympaattisen hermoston osa toimii ristiluun alueella lantiossa ja vastaa lantionalueen elinten tasapainosta ja toiminnasta, sekä on mukana seksuaalitoiminnoissa.
Kehossa on samaan aikaan sympaattista ja parasympaattista toimintaa, mutta toisen aktiivisuus saattaa tilanteesta riippuen kohota ja toimia vallitsevana. Osteopatiassa autonomista hermostoa hoidetaan tasapainottavasti, eli pyritään tasapainottamaan näiden kahden hermoston osaa toisiinsa nähden. Rintarangassa ja lannerangan yläosissa sijaitsevat sympaattisen hermoston sympatikus-hermorungot rangan kummallakin puolella heti kylkiluiden alla. Sympaattista hermostoa voidaan siis stimuloida esimerkiksi mobilisoimalla rankaa ja kylkiluita.
Parasympaattisen hermoston tärkeimmät osat ovat kallonpohja ja ristiluu. Tätä hermoston osaa voidaan hoitaa esimerkiksi rentouttamalla jännityksiä vagus-hermon kulkureitiltä, hoitamalla lantion aluetta tai kaularankaa ja kallon aluetta. Myös hengityksen rytmiä säätelemällä ja palleahengitystä korostamalla voidaan vaikuttaa autonomisen hermoston eri osiin.
Autonomisen hermoston epätasapainoon viittaavia oireita voivat olla unettomuus, kehossa ja mielessä tuntuva jännittyneisyys ja rauhattomuus. Ihmisen voi olla vaikea rentoutua ja ruoansulatuselimistön toimintakin saattaa oireilla mm. vatsakipuina tai ummetuksena. Kehossa voi tuntua herkemmin kipuja ja särkyä ja ne voidaan aistia voimakkaampana. Osteopaattisen hoidon aikana pyritään tasapainottamaan autonomista hermostoa, jotta keho pääsisi tilaan, jossa sillä on mahdollisuus palautua. Hoidon aikana asiakas voi kokea syvää rentoutumista ja mahdollisuuden päästää kehon jännityksistä irti. Osteopatian periaatteiden mukaan keho on kokonaisuus, jossa keho ja mieli ovat erottamattomat. Näin ollen, kehon rentouden voi aistia myös mielessä. Asiakkaan voi olla helpompi tarkastella omassa elämässä stressiä aiheuttavia tekijöitä, kun kehossa on helpompi olla. Osteopaatti auttaa myös asiakasta löytämään keinoja, joilla voidaan tukea autonomisen hermoston tasapainoa, ohjaamalla esimerkiksi palleahengitystä tai kehollisia harjoituksia rentoutumisen tueksi.
Stressi oireilee meissä eri tavoin. Toisille se aiheuttaa enemmän kehossa tuntuvia kolotuksia ja toisille esimerkiksi mielessä tuntuvaa keskittymiskyvyn vaikeutta ja ylivirittyneisyyttä. Osteopatia voi olla erinomainen apu stressioireiden lievittämiseen, kehon palautumisen tukemiseen ja ihmisen voimavaroja nostamiseen.
Meillä on aikaa sinulle. Vastaanottomme sijaitsee Helsingin Pitäjänmäellä, hyvien liikenneyhteyksien päässä. Varaa aikasi alta, tervetuloa!