Tinnitus ostepaattisesta näkökulmasta

Poimintoja osteopaattimme Sirpa Korpelan opinnäytetyöstä:

Tinnituksen määritelmästä

Tinnitus on yleensä hyvälaatuista korvien soimista, jonka ääni voi olla esimerkiksi soivaa, viheltävää, vinkuvaa, sihisevää, humisevaa, surisevaa tai vaihdella näiden välillä. Lyhytaikainen tinnitus on yleistä ja sitä on kokenut lähes jokainen suomalainen. Kaikkia tinnitus ei häiritse, ja silloin se kuuluu usein vain taustameluttomassa ympäristössä.

Noin 10 %:lla väestöstä tinnitus on kuitenkin jatkuvaa ja häiritsevää. Näillä puolella miljoonalla suomalaisella jatkuva tinnitus haittaa elämänlaatua ja altistaa nukahtamisvaikeuksille, unen laadun huonontumiselle, ärtyneisyydelle, keskittymisvaikeuksille ja masennukselle. Tinnitus voi käynnistää stressireaktion, joka pahentaa tinnituksesta koettua haittaa ja lisää ahdistusta, jolloin elämänlaatu alenee entisestään.

Asiakas on syytä ohjata lääkärin tutkimuksiin, jos tinnitus kehittyy nopeasti ja siihen liittyy muita oireita, kuten huimausta, nopeaa kuulon huononemista, se on toispuoleista tai vaihtelee sydämen sykkeen tahdissa.

Korvien soimista voi aiheuttaa esimerkiksi pitkäaikainen niskalihasten jännitys. Masennus, kilpirauhassairaudet, nivelrikko, reuma tai astma lisäävät tinnituksen riskiä. Jo olemassa olevaa tinnitusta voivat pahentaa korvakäytävän tukkeutuminen, henkinen ja ruumiillinen rasitus, väsymys, tupakointi tai alkoholin käyttö.

Tinnituksen tutkiminen ja syiden selvittäminen

Tinnitusta tutkittaessa tulisi huomioida mahdolliset aneurysmat, leukanivelen häiriöt sekä tärykalvon jännittäjälihaksen spasmi. On todisteita, että ärsyke kaularangasta tai leukanivelen häiriöstä voivat lähettää impulsseja, jotka aktivoivat aivojen kuulokeskusta ja aiheuttavat korvalle kuuloaistimuksen ilman äänen aiheuttamaa ärsykettä.

Leukanivelen toimintahäiriöiden yhteydessä ilmenee usein korvaoireita, vaikka korvissa ei olisikaan sairaudellisia syitä näille oireille. Yleisesti raportoituja oireita ovat tinnitus, korvakipu, korvan tukkoisuus, huimaus ja huono- tai herkkäkuuloisuus. Näistä oireista suurin esiintyvyys on tinnituksella. Tinnitus voi syntyä myös puremalihasten lihassäikeiden supistuksen aiheuttamana äänenä tai leukanivelessä syntyvänä narinana. Puremalihaksista peräisin oleva oire voi voimistua myös kaulan ja hartian alueen lihasten jännittyessä.

Subjektiivisessa tinnituksessa äänen kuulee vain asianosainen itse. Somaattinen eli kehosta lähtöisin oleva tinnitus on määritelty subjektiivisen tinnituksen alatyypiksi, jossa kaularangan tai leukanivelen alueen muuttunut somatosensorinen afferenttiviestintä (sensorinen eli aistitiedon tuova viestiketju) aiheuttaa tai muuttaa potilaan tinnitushavaintoa.

Somaattisen tinnituksen liitännäisoireisiin kuuluu tinnitukseen liittyvä toistuva kipu kaularangassa, päässä tai hartiarenkaan alueella, paineluarkojen myofaskiaalisten triggerpisteiden läsnäolo sekä yläniskan ojentajalihasten lisääntynyt jännitys. Tinnitukseen liittyy osaltaan myös leukanivelen toimintahäiriö, jossa hampaiden narskuttelu tai yhteen pureminen sekä hammassairaudet voivat vaikuttaa tinnituksen syntyyn.

Somaattinen tinnitus on harvoin tinnituksen pääsyy. Toisaalta suurella osalla potilaista on toissijainen somaattinen tinnitus, joka vaikuttaa alkuperäiseen tinnitukseen jollain tasolla. Tämä aistitiedosta vastaava vaikutus voi yhdistyä muihin tekijöihin, kuten lisääntyneeseen stressitasoon, ahdistukseen tai masennukseen. Kaikki nämä tekijät voivat lisätä tinnitusta, joka on alun perin tullut äänialtistuksesta ja aiheuttanut kuulon heikkenemistä.

Osteopaattinen lähestyminen tinnituksen hoitoon

Osteopaattisesti tinnitusta lähestyttäessä taustalta voi löytyä lihaksien, rintakehän, kaularangan, leukanivelen, korvatorven ja/tai kallon luiden toimintahäiriöitä, autonomisen hermoston optimaalisen toiminnan häiriytyminen, stressin lisääntyminen, kehon eri jännitystilat sekä häiriintynyt elimistössä vallitseva tasapaino. Kaularangan ja keskuskuulojärjestelmän välinen yhteys saattaa aiheuttaa tinnitusta, kuten myös kuulo- ja tasapainohermon välinen ärsytystila. Somatosensoriseen tinnitukseen liittyvien kipujen liitännäisoireisiin voidaan vaikuttaa osteopaattisin hoitokeinoin. Manuaalisesti käsiteltävien pehmytkudosten, nivelten ja luiden hoito, sekä autonomisen hermoston hoito on osteopaatin osaamisalaa.

Osteopaatille on erotusdiagnostisesti tärkeää huomata, että monet lääkeaineet voivat aiheuttaa tinnitusta. Lääkeaineet aiheuttavat yleensä bilateraalista eli molemminpuolista ja annosriippuvaista tinnitusta. Myös systeeminen sairaus voi olla molemminpuolisen tinnituksen taustalla. Siksi onkin tärkeää, että tinnitusasiakas käy ensin lääkärillä ja osteopaattisen hoidon on tarkoitus täydentää lääketieteellistä hoitoa.

Manuaalinen terapeuttinen käsittely yleensä on todettu hyväksi tavaksi hoitaa tinnitusta. Näitä ovat mm. ylemmän kaularangan, selkärangan nivelten lantion alueen sekä raajojen käsittely manuaalisesti. Kaularangan, erityisesti yläniskan ja leukanivelen toimintahäiriöiden hoitaminen voisi parantaa erityisesti somaattista tinnitusta. Faskiaalisen järjestelmän tasapainotuksella sekä kaularangan faskioita hoitamalla tinnitusta on saatu myös vähenemään.

Kraniaalisia hoitomuotoja tinnitukseen ovat paitsi yleinen kraniaalinen käsittely ja kraniaali-tasapainotus, myös kallon yksittäisten luiden ja niiden välisten suturaalisten yhteyksien sekä liitännäisrakenteiden manuaalinen hoitaminen. Erityisesti ohimoluun, kitaluun ja takaraivoluun toimintahäiriöiden hoitaminen ollaan nähty tutkimusten valossa tärkeäksi.

Tinnitusta voidaan hoitaa myös intraoraalisia tekniikoita hyväksikäyttäen. Palpoidessa asiakasta, joka kärsii tinnituksesta, havaitaan usein yksipuolisesti kivulias, jännittynyt ulompi siipilihas, joka voi suoraan ärsyttää välilevyä.

Omahoidon merkitys tinnituksessa

Omahoitona osteopaatit voivat ohjeistaa ja neuvoa asiakkaita pään, hartioiden ja hartiarenkaan erilaisilla tasapainoharjoitteilla samalla koordinoiden asiakkaan hengitystä. Pyrkimyksenä on estää pään liiallinen eteenpäin työntyminen. Lisäksi kielen asentoharjoittelu oli tärkeää. Kielen lepoasento tulisikin olla vasten kitalakea, jolloin suu on kiinni ja hengitys ohjautuu nenän kautta. Oikea kielen asento pitäen hampaat erossa toisistaan rentouttaa alaleuan elevaattorilihaksia ja poistaa hampaiden narskuttelun.

Osteopaattimme Sirpa Korpelan opinnäytetyö kokonaisuudessaan on luettavissa lähteineen TÄSTÄ LINKISTÄ.